Haluaisin soittaa äidilleni
tai kenelle tahansa joka tunnistaa minut jo kaukaa.
Kertoisin hänelle hämärtyvästä kaupungista
huojuvista mustista lonkeroista
joita puiksi kutsutaan.

Kertoisin kuinka kevyiltä jalat tuntuvat
silloin kun sävelet virtaavat veressä
ja kuinka raskas on sydän
aina kun herään.
Kertoisin miehestä
jota ympäröi tupakantuoksuinen sädekehä
ja kivestä
jolla satutettiin erästä sielua.

Hetkistä tämä maailma koostuu
helminauhan helmistä.
Pilviin tiivistyneestä vedestä
joka silittelee hiuksia iltaisin
ja heijastuksista-
nehän ovat koko elämä.