Hänen vuokseen tuoksun laventelilta.

Voiko rakastua ihmiseen jota ei tunne? Hän tuoksuu tupakalta, ja valo hänen ympärillään on keltainen ja vapaa. Hän on vapaa; mies, joka on tarpeeksi nerokas minulle, taiteilija: sielukas, lahjakas, elämänjanoinen, kapinallinen. Kaikkea mitä minä haluaisin olla. Ja kuitenkin, hän on niin nuori! En voi uskoa sitä, hänen ikäänsä, sillä hänen sielunsa on niin vanha: viisas ja vahva, elämää nähnyt, muiden yläpuolella. Sain kerran tilaisuuden jutella hänen kanssaan, 19 minuuttia vain. En saanut silmiäni irti noista kiusottelevista, lämpimistä silmistä; niiden tumma ja raastava tuli haastoi sieluni esille; tuon katseen alla minäkin olin vapaa: paljasjalkainen lapsi, intohimoinen muusa. En tarvitse ruokaa tai vettä, sillä hänen kuvansa on syöpynyt sieluuni ja ruokkii kyllä minua. En tarvitse unta, sillä haaveni hänestä on paras uni maailmassa. Maailmassa jossa tällaista rakkautta on vain kirjoissa ja naiivien tyttöjen sydämissä. Haluan elää, haluan elää!