No niin. Kuolevainen. Olen. Me olemme. Emmekä kuitenkaan katso peiliin ja sano sitä itsellemme päivittäin. Miksemme? -Koska haluamme elää. Tai siis te, minä en ehkä enää. Hän halveksuu minua, ja minä hyväksyn sen kuin päätön kyyhkynen: häväisty, valkoinen lintu, joka on tuomittu marttyyrin kuolemaan. Eikä minua edes pelota enää; muut ihmiset eikä elämä; olen paatunut, niin vietävän PAATUNUT, eikä siihen mennyt kuin alle 100 hetkeä; aikaisemmin sisimmässäni oli vielä ripaus herkkyyttä, nyt sekin vähäinen naisellisuuden omituisuus on korvautunut välinpitämättömällä kyynisyydellä. Sinä puhuit hetkistä, olit humalassa hieman, tietysti, mutta hetkistä puhuit kuitenkin, enkä voinut olla miettimättä, olitko muistanut minun kirjoitukseni, alkeelliset kirjoitukseni, mietelmäni ajasta ja hetkistä, "hetkistä elämä koostuu", ei minuuteista, ei näistä helvetin minuuteista! Nämä ajanyksiköt vain rajoittavat herkkäsieluisia elämänpalvojia (jotka tosin herätessään huokaisevat kauhusta), me haluamme mitata aikaamme kokemuksissa, tapahtumissa, hetkissä; minä vihaan ainaista kiirettä! Mihin on kiire? Kertokaa! Mikä on niin tärkeää, että ansaitsee kiirehtimisen taustalleen? -Ei sitten mikään. Kiire on ajattelettomien olentojen manipuloiva keksintö, se on pahin huume, mitä tässä maailmassa on tarjolla; eikä kukaan sano mitään! Kiire, kiire; minä vihaan sinuakin! Minä en kiirehdi, minulla on hetkiä tarpeeksi, tai usein kyllä liian vähän, mutta ei se haittaa, tärkeintä on arvostaa aikaa, vaikka "kiirehtisi" jonnekin, aina voi käyttää aikansa hyvin, pitäisi osata nähdä hetki ilman määränpäätä, ei päätepysäkki ole ainoa pysäkki, aitous on keskeneräisyydessä, matkan varrelta poimituissa auringonkukissa, niitä on paljon, koska kukaan ei NÄE niitä; minä haluan sentään nähdä, vaikka joskus unohdankin hengittää ja ajaudun pysäkkini ohi; mutta sekin on tärkeää, uusi seikkailu vaatii mitättömät lähtökohdat, voi! Minä tarvitsen toista kaltaistani ja hänet ehkä löysinkin, mutten saa, ei, en saa, hänen kanssaan maailma muuttuisi häpeällisen kirkkaaksi.

(Minä olen humalassa.)