torstai 1. lokakuuta 2009

Hän ei minua löydä
sillä olen osa asfaltoitunutta minua.
Ihanat pellot taustallasi
ovat keltaiset ja nauravaiset
kuin pienikätiset lapset
jotka kylmiä kaiteita silittelevät
ikävä kirkkaissa silmissään.
"Miksi tämä niin kylmältä tuntuu?
Kaunis mutta niin kylmä..."

Ikuisesti nukun piiloissa
heräänhän aina sumuun
mutta silti varjoihin
juoksen henkeni edestä
sillä vesi takani huokailee
enkä osaa tanssia merenpinnan päällä.
Jalkapohjat kohtaavat jäällä -
"Miksi tämä niin kylmältä tuntuu?
Sinä mutta niin kylmä..."