Einmal ist keinmal

Kerran hän sanoi rakastuneensa minuun. Sen jälkeen kumpikaan ei ole maininnut r:llä alkavaa sanaa. Ainoastaan kerran tapahtuva ei oikeastaan ole mitään todellista. Turvallinen ajatus - ei tarvitse olla vastuussa jokaikisestä sanomastaan, spontaanien reaktioiden voi ajatella olevan vain mitäänsanomattomia keveitä henkäyksiä. Oikeastaan en enää ajattele sinua paljon, en halua pudota taas. Rakastuin niin nopeasti, ja sen vuoksi vahvistuin, nyt et saa minua enää horrostilaan olemalla ystävällinen (minä halusin naisen ja miehen välistä rakkautta).

Mutten siltikään voi olla miettimättä:

- miksi olit huolissasi sairastaessani? Olitko vain yksinkertaisesti harmissasi siitä etten flunssani vuoksi pystynyt harrastamaan seksiä?
- miksi halusit koskea minuun vaikka tiesit edellämainitun tilanteen? Sanoin ettei kannata tulla lähemmäksi. Silti suutelit villasukkaista jalkaani.
- miksi jäit yöksi vaikka tiedämme kumpikin että se on merkki kiintymyksestä? Jos olisimme puhtaasti sänkykumppanit, lähtisit session jälkeen juoksien asuntoosi.
- miksi silitit hiuksiani sinä rappiollisena iltana kun sammuin kärsien välinpitämättömyydestäsi?
- miksi rakastellessamme KATSOT minua? (Minua hävettää, en halua että näet. Minunkin on pakko katsoa koska haluan sinut nähdä.)
- miksi juuri sillä hetkellä kun minua alkoi itkettää selkäsi katselu valkoisten lakanoiden välistä, käännyit hymyillen, otit käteni käteesi etkä lähempänä olisi voinut olla.

Mutta kerran tapahtuva ei oikeastaan tapahdu kertaakaan. Eikä minulla ole dokumentteja jatkuvista sattumista. Ihminen elää vain kerran joten ei oikeastaan elä lainkaan. Beethoven. Nimeän hänet säveltäjäksemme. Siksi että itkin sinun soittaessasi neljättä pianokonserttoa. Ja siksi että Kirja viittaa usein Beethoveniin. Värimme on keltainen. Vuodenaikamme talvi.