Olen liian hauras astuakseni maailmaan tänään. En uskalla kohdata ketään, en edes itseäni peilistä. Taistelen, mutta putoamisriski on liian suuri: katoan, hukun, haihdun. Näinä sokeina hetkinä aika menettää merkityksensä, siitä tulee juoksuhiekkaa, johon elämän kohtaukset vajoavat apaattisina. Hiekanjyviä on äärettömästi, en saa yhtäkään niistä kiinni. Kuopan reunat ovat liian korkealla, en yletä vaikka käteni ovat pitkät. Tuntuu kuin päästäni olisi lyöty ilmat pihalle, ja sieluni hakattu rusinan kokoiseksi mytyksi. Haamuelämäni kuljettaa minua jonnekin, en osaa sanoa minne. Seison vain tyhjänä jäällä, ja sekin liukuu altani pois.