En saa henkeä kun ajattelen sinua. Unohdun suolapatsaaksi, haluan pitkittää hetkeä, mutta sydän on sitkeä ja vetää sekunteja itsepintaisesti eteenpäin. En saa unta, en saa rauhaa, enkä luultavasti Sinuakaan. Kuitenkin, pidän sinut ajatusmaailmani keskipisteenä, kaiken varalta, jos vaikka kävisi niin kuin naiiveissa rakkausromaaneissa, joissa mies ja nainen ovat luotuja toisilleen. Kyllähän minäkin uskon miehuuteen ja naiseuteen (en käsitä, miten ihmeessä tämä ihmislajimme olisi muka voinut kaikkine hienouksineen kehittyä jostain ameebasta), mutta omassa elämässäni ei sukupuolilla ole juuri eroa. Minä en kuulu naisten joukkoon, vaikka olenkin melko naisellinen (ainakin ulkoisesti), sillä hieman pelkään noita hyeenanauruisia, makealta tuoksuvia olentoja, jotka henkensä uhalla taiteilevat mukulakivikaduillakin kahdeksan sentin tikkujen päällä ja nostavat syliinsä vieraitten lapsia niin kuin ne olisivat omia. Toisaalta pelkään hieman miehiäkin, ainakin vieraita ja puolituttuja. Tämä taas johtuu siitä, että minulla on hirveä miellyttämisen tarve - aivan kuin alitajuisesti haluaisin jokaisen vastaantulevan miehen katsovan minua "sillä silmällä" - tiedostan sen ja HALVEKSUN sitä. Ja silti jatkan; loppujen lopuksi on niin turhauttavan kivaa suihkautella päälleen vietteleväntuoksuisia hiukkasia, ja väläytellä hampaita vaaleapunaisten huulten takaa; pinnallista, ahdistavaa, masentavaa, alistavaa. Vaikkei minulla ole minkäänlaisia transseksuaalisia mieltymyksiä, olen usein mietelmissäni päätynyt siihen, että ehkä olisin pärjännyt tässä maailmassa paremmin miehenä; yksinäisellä naisella on joskus melko vaikeaa, varsinkin jos on luonteeltaan maskuliininen (niin kuin itse olen). Tämän huomaa ihan vain arjessakin - niinkin turvallisessa maassa kuin Suomessa ei tietenkään ole kovin viisasta liikkua öisin yksin (siis jos on nainen), ja yöeläjälle, jolla ei ole tapana taluttaa henkivartijaa mukanaan, ulkona liikkuminen on siis aina hieman vaarallista. Lisäksi minun oletetaan olevan siisti, tunnollinen, ja ennen kaikkea valmis sitoutumaan ja hankkimaan lapsiakin. Jos sen sijaan osoittaa niin sanotusti mieltä olemalla kyyninen, skeptinen, ja ajatusten suhteen radikaali, leimautuu välittömästi kylmäksi ja kovaksi jääprinsessaksi, joka todennäköisesti jää ikäneidoksi. Ei ihme, että välillä on vaikea saada henkeä.