Hän tietää että tänä iltana tapahtuu; hän ei ole kiveä (vielä), hän on sortuvainen ja rakastaa tulessa makaamista. Voi kuinka täynnä epäilyksiä on hänen pirstoutunut sielunsa, kuinka kauhistunut hänen viileä sydämensä! Miten voi estää ihmistä joka lopetti hengittämisen kauan sitten?
Silmät kiinni hänen pitää hiippailla muiden luokse. Jos hän juoksee, hän kompastuu ja lyö päänsä. Punainen on veren ja rakkauden väri, sitä hän ei ole valmis näkemään. Hänen silmiään houkuttaa keltainen ja musta, musta ja keltainen; tummien vesien tulkki sekä keltakehäinen luonnonlapsi. Muttei HÄN jota on katsonut valkoisina aamuina pölyisen peiton alla, HÄNTÄ hän ei halua nähdä tänään. Mutta hän näkee, hän näkee... Siksi on hyvä pitää silmät kiinni, hankkia halveksuntaa lisää ettei kukaan pääse näkemään kunnolla, mitä tuo pusertunut sydän tunteekaan. Huomenna valo on jälleen valkoinen, ja hän astuu ikkunasta vapaana ja kauniina. Humalassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti