sunnuntai 30. elokuuta 2009

Hulluus

Miten määritellään mieli? Särkynyt mieli, sairas mieli, kaunis mieli... Eikö mieli ole yhtäkuin minä? Minä olen särkynyt, sairas, kaunis... Tällä hetkellä minun mieleni on hajanainen, se ritisee kuin kevätjää raskaiden askelten alla, se muistuttaa lasia, joka on kerran rikkoutunut ja sitten lukemattomat sirpaleet on liimattu kömpelösti jälleen kokonaiseksi. Kaukaa tuo hatara kyhäelmä saattaa näyttää ehjältä, kestävältä, mutta kun siihen kaataa tarpeeksi litkuja, se alkaa vuotaa. Mutta vuoto on niin minimalistisen pientä, ettei kukaan huomaa sitä - paitsi se yksi joka sai luvan katsoa läheltä, mutta hänkin on nyt karkoitettu pois - ja niinpä hauras lasi saa tyhjentyä aivan rauhassa. Tyhjentyä ja murentua uudestaan. Liimaa löytyy toki aina, huonoa, ällöttävän limaista ja rahvasta, mutta sitä on. Harva kuitenkaan kestää liimanhaistelua vuodesta toiseen, ainakin mieli siitä herkistyy. Herkistynyt mieli, liimantuoksuinen mieli, hullu mieli. En anna kenenkään enää nähdä sisään silmistäni, kukaan ei saa kuoreni sisään kurottaa. Olen herkistynyt, liimantuoksuinen, hullu... Tällä hetkellä minun mieleni on etsivä. Sieluni silmin näen kuinka mimiatyyriminä kiertelee kallossani kuin vainukoira, se on levoton ja valpas; se nuuhkii, se maistelee, se ei lepää kunnes saa tarrattua hyvästä ajatuksesta kiinni. Mutta kovin epälooginen se on kaikessa loogisuudessaan; se kiertää kehää huomaamattaan, se näykkii samoja mauttomia lihanpalasia (niistä ei lähde mikään hermo), eikä se usko että verkkokalvolle heijastuva kuva on todellinen - se kun ei vastaa sitä mitä miniatyyriminä kuvittelee näkevänsä. Nimenomaan kuvittelee, se ei oikeasti näe pimeässä yhtään mitään, ja kun se huutaa - mitä se tekee surullisen usein - ei vastaa edes kaiku, eikä se koskaan voi olla varma edes olemassaolostaan jos kerran sen tuskainen huutokin on harhaa. Mutta sitten se muistaa muut aistinsa - tunto-, haju- ja makuaistin! Se tuntee pehmeän maan jalkojensa alla ja selvästi haistaa ja maistaa mitä eksoottisimpia hajuja ja makuja! Kuuloaistista se ei voi olla varma, voihan olla että kaikki hänen kuulemansa äänet ovatkin vain aivojen uskomatonta tuotosta. Tai voihan olla niinkin, että kuulossa on vikaa - siksi ei kuulunut kaikukaan! Minä olen herkistynyt, liimantuoksuinen, hullu...

Ei kommentteja: