Joko minun hengitystavassani on jotain vialla tai sitten olen niin saastasieluinen, ettei maailman ilmakaan halua minua koskettaa, auttaa elämään. (Tai sitten minussa on valmstusvirhe, en osaa kuluttaa näitä kallisarvoisia minuutteja oikein, en ole arvokas saamaan inhimillistä annosta happimolekyylejä, koska todennköisesti en osaisi valmistaa hiilidioksidiakaan oikein.)

En saa henkeä.

Sisään- ja uloshengityksen väliin jäävä hetki on arvokkain, se minäkin haluan olla, sitä etsin, sitä vaalin, sitä pitkitän; puolueeton hetki, ei-kenenkään-maa, tajunnanvirta, toinen taso, itse sielu, taivaallinen hetki se on.