Haluaisin eroon hankkiutua tästä säälittävästä mielentilanteesta, minä roikun toisen jalan varassa vuorenjyrkänteeltä, ei sittenkään - minua roikotetaan, roikotetaan ja ravistellaan, ja minun sydämeni kärsii rytmihäiriöistä sen vuoksi. Hiusten latvat koskettavat välillä valtameren pintaa alapuolellani, veri pakkautuu päähäni, jalkojani paleltaa ja niin pieniksi muuttuvat ne yht'äkkiä, aivan kuin lapsen jaloiksi. Ja verisuonet niissä ovat turkooseja kuin vesi, ne kiemurtelevat ihoa pitkin kuiskien pelkoja ja kauhutiloja, ne kiemurtelevat kohti keskivartaloani, kohti sydäntäni, ja kun ne mieleni kiinni saavat, muutun vedeksi kiinteässä olomuodossa - jäätä se on.

Kylmyydestä minulla ei ole mitään halventavaa sanottavaa, osa minua se on. Minä valitan siitä usein, tunnenhan kärsimystä kohmeuden vuoksi, mutten vihaa tai paheksu, minun on kuu, minun on kylmyys. Olenhan syntynyt siniveriseksi, auringon kaunis lapsi en ollut koskaan. Aurinko minut saa rakkauden mielentilaan, haavelliseen atmosfääriin, jossa ajatukset muuttuvat unelmiksi jotka tulevat itäisistä maista ja matkustavat yli merten paratiisiin; tuuli tarttuu hiuksiin ja hymyilen niin että pyörryttää, paljaita varpaita kutittaa laivan kostea kansi, laivan, joka minun haavekantajani on aina. Mutta kuu...kuu minua huolestuttaa, kuu minun vereni hetkessä seisauttaa ja sitten taas pistää virtaamaan hirvittävällä vauhdilla, niin että päässä on uhkea huimaus. Kuu minut haastaa kaksintaisteluun, ja minä vastaan, en vielä ole valmis, mutta sinä päivänä, kun sinä mustaksi muutut, minusta tulee valorengas ympärillesi, ja minä tukahdutan SINUT hopealoistoosi.