Sydänsielu 1

Minusta tuli kova yhdessä yössä; sinä yönä kun synnyin. Kesällä piirsin kaaviokuvia sielun kerrostumista, kehittelin henkeäsalpaavaa ideologiaa siitä, kuinka sielu muodostuu, kuinka se muokkautuu, kuinka sitä voi kehittää. Ainoa, mikä pysyy ikuisesti on pohjimmainen kerros, sydänsielu. Jos sydänsielu on musta, on kyseisen sielun haltija parantumattomasti depressiivisyyteen ja pessimistisyyteen suuntautunut yksilö. Sydänsielun päälle voi kuintenkin "hyvän" elämän aikana muodostua niin paljon positiivisia kerroksia, valoisia, keltaisia, että sydänsielun olemus menettää merkitystään käytännössä, eikä vaikuta enää vuosien jälkeen negatiivisesti (Kerrokset nimittäin elävät koko ajan, vierekkäiset kerrokset vaikuttavat toisiinsa joko positiivisesti tai negatiivisesti, ja jos positiivisten kerrosten välissä oleva negatiivinen kerros ei saa "vahvistusta", toisin sanoen, mitään pahaa ei ehdi tapahtua, se surkastuu lähes olemattomaksi ja positiivisuus saa ylivallan. Luonnollisesti tämä toimii myöskin toisin päin.). Minun tapauksessani ei noin ole vielä käynyt.